Olen toiminut yrittäjänä jo yli 20 vuotta. Olen maatilan kasvatti ja tottunut kovaan työntekoon. Eräoppaan töiden ohessa kasvatan lampaita, joita vuodenajasta riippuen on noin 200-400 kpl. Maatilalla suuri osa työstä tapahtuu ulkona,  luonnossa, mikä myös on kiehtonut minua aina. 

Varusmiehenä olin aikanaan Utissa laskuvarjojääkärinä. Hyppäämisen lisäksi parasta tuossa vuodessa oli runsas metsässä olo ja erätaitojen harjoittaminen. Metsässä liikkumisen osalta noissa harjoituksissa ei ollut minulle juuri mitään uutta siinä mielessä, että olin kokenut luonnossa liikkuja jo armeijaan mennessä . Nuorempana kävimme veljeni kanssa säännöllisesti pohjoisessa ja Pohjois-Karjalassa metsästys- ja kalastusreissuilla. Usein meillä oli mukana kanootit, joista yöllä tuulastimme.

Eräoppaan töitä olin aloitellut jo joskus -90-luvun puolenvälin aikoihin ihan vain harrastuspohjalta vankkaan kokemukseeni pohjautuen. 1999 eräs ystäväni antoi minulle hakupaperit kouluun – että täytäppä tuosta ja lähetä. Kyseessä oli Ikaalisissa järjestettävä Eräoppaan ammattitutkintoon tähtäävä 13 kk mittainen koulutus. Pääsykokeisiin ja haastatteluun menin vähän epäröiden ja epävarmana. Koulutuksen esittelyn aikana innostuin aiheesta todella ja kotiin lähtiessäni olin jo täynnä intoa, että tätä minä haluan tehdä. Lopulta tulinkin valituksi kouluun ja eräoppaan tutkinnon sain suoritettua vuonna 2000. Koulutuksen vastuutahona käytännön toteutuksen osalta oli Hiking Travel -niminen yritys, mutta koulutuksen hallinnollisen vastuun kantoi koulutuskuntayhtymä.

Parasta eräoppaan työssä on viedä ihmisiä seikkailulle, metsään tai järvelle. Nykyajan ihminen on jo pahasti vieraantunut luonnosta ja siellä liikkumisesta. Varsinkin nuoret pääsevät usein kokemaan sellaisia asioita, joita heillä ei ole ollut mahdollista aikaisemmin kokea. Jo pelkkä luonnon hiljaisuus on yksi sellaisista asioista, tuulen suhina korvissa tai melan pärskähdys sen osuessa veteen. Toisaalta myös aikuiset nauttivat ihan samoista asioista. Veneilyyn usein liittyvä sanonta, että ”Ollaan perillä kun vene lähtee liikkeelle” pätee mielestäni myös luonnossa liikkumiseen. ”Kun astutaan luontoon, ollaan perillä”. Kaikki kiire katoaa, murheet unohtuu, ehkä koetaan jotain uutta, ehkä opitaan jotain uutta tai että vain ollaan ja nautitaan.